Kichwa-kansan keskella

Alli tuta eli hyvaa yota kichwaksi!

Elama viidakkoon asettumisen jalkeen on rauhoittunut kummasti. Kuljen Joannan kyljessa viidakkokouluilla tarkistelemassa kayvatko erityisopettajat toissa, loytyyko heilta lista oppilaistaan, onko luokissa seinat, katto ja ovi seka millaisia opetusmateriaaleja on kaytossa vai onko lainkaan. Erityisopettajat arvostavat Joannaa ja kovin noyrana taman edessa esittelevat aikaansaannoksiaan ja hapeillen kertovat mita kaikkea on jaanytkaan tekematta. Joskus saapuessamme paikan paalle opettajat ovat rehtorin kansliassa hoitamassa koulun johtajan henkilokohtaisia asioita taman kaskysta ja joskus tyoskentelevat yleisopetuksen puolella kertoen Joannan katsetta pakoillen, ettei alueella ole erityisoppilaita. Toiset opettajat ovat rakentaneet erityisluokkansa seinia myoten itse omin vahvoin intiaanikourin, maalanneet pulpetit oppilailleen ja askarrelleet opetusmateriaaleja. Koulut ovat koyhia viidakkokouluja, joiden pihoissa kasvaa banaani- ja kaakaopuita seka takapihalta saattaa loytya joki, johon oppilaat pulahtavat vilvoittelemaan valituntisin.

Latinalaisessa Amerikassa yleensa mikaan ei koskaan mene niinkuin on suunniteltu eika aikataulut ole olemassa kuin muodon vuoksi. Meidan oli tarkoitus lahtea vierailemaan kouluilla heti ensimmaisella viikolla kun saavuin Tenaan mutta taytyikin ensin odottaa, etta kouluihin valitaan opettajat uudelle lukukaudelle. Prosessin vauhti muistutti etanan etenemista ja seuraavaksi siirryimmekin odottamaan virallisten paperiasioiden valmistumista. Taman jalkeen olimme taas aikeissa lahtea kouluille mutta hankkeen auto joutui remonttiin emmeka paasseet matkaan. Saatuamme taas nelipyoraisen kayttoomme yhden tyontekijan aidin verenpaineet olivat koholla ja eika han paassyt toihin, joten lahtomme viivastyi jalleen. Seuraavan kerran yrittaessamme lahtea matkaan yksi tyontekijoista sai ripulitaudin ja paatimme taas lykata lahtoa. Ja sitten... viivastyi... peruuntui... sairastui... lykkaantyi... jne.

Muutama viikko sitten lahdettyamme aamuvarhaisella kouluvierailulle matkamme loppui lyhyeen, silla saimme auton kylkeemme kaupungin paatiella. Henkilovahingoilta Luojalle kiitos saastyttiin mutta vastapuolen auto meni ruttuun kuin mopsin naamavarkki (terkkuja Nuhanena-Remulle). Meilla oli allamme iso lava-auto, johon ei tullut kun vanteeseen pieni naarmu vaikka se pyorahti iskun voimasta 180 astetta ympari. Mulla ja etupenkilla istuvalla paikallisnaisella Yenilla venahti niskat ja kaytiin laakarissa. Mun laakari tuijotteli mun silmia hetken alypuhelimensa salamavalolla, nakkasi 600mg buranaa kouraani ja toivotteli hyvaa kotimatkaa. Kolaritilanteet on taalla vahan monimutkaisempia kuin Suomessa, silla jos asianosaiset eivat pysty hoitamaan korvausasioita keskenaan ilman poliisin auttavaa katta, molemmat autot viedaan autovankilaan tutkinnan ajaksi. Kuten takalaiseen kulttuuriin kuuluu, taalla ei turhia hotkyilla ja autot voivat levata putkassaan jopa kuukauden. Meille luvattiin auto puolen paivan aikaan takaisin mutta menikin viikko, jonka jalkeen se lahetettiin paakaupunkiin tarkistettavaksi onko siihen tullut "sisaisia vammoja" ja silla tiellaan on menopelimme viela tanakin paivana.

Valilla olen vaihtanut kylkea Joannasta Hannaan ja ollut mukana kylaluennoilla, joissa intiaanit oppivat asioita vammaisuudesta, niihin johtavista syista seka inkluusiosta. Muutaman tunnin koulutuksessa kerrotaan minkatyyppisia vammoja voi ihmisilla olla: auditiivinen-, visuaalinen-, liikunta- ja erilaisia kehitysvammoja. Sitten yhdessa kylalaisten kanssa pohditaan, mitka syyt voivat aiheuttaa vammoja, esimerkiksi serkun kanssa sutinointi, odottavan aidin mukilointi, taman alkoholinkaytto tai huonolla ravinnolla pitaminen. Toki myos joesta kalastaminen dynamiitein voi usein johtaa erinaisiin vammoihin tai liikenneonnettomuudet ja siita syysta myos kolmella muulla mopon kyydissa istujalla on oltava kypara - kuljettajan auki retkottava pyorailykypara ei valttamatta pelasta taman sylissa matkustavan vauvan herkkaa paata kolarin sattuessa.

Intiaanien mielesta vammaisia lapsia syntyy ihmisille rangaistukseksi pahoista teoista. Jos esimerkiksi sattuu pieni vahinko humalapaissaan naapurin emannan kanssa ja paadytaankin muhinoimaan palmunlehtien alle, on yhdeksan kuukauden paasta kylayhteisoon syntynyt vammainen lapsi. Epatavallinen lapsi voi olla myos Jumalan tuomio vanhempien synneista ja joskus lapsia piilotellaan kotona hapean pelossa. Taruja ja uskomuksia alkuperaiskansojen keskuudesta loytyy kuin kirppuja meidan Maxin turkista, esimerkiksi tulisen mausteliemen hierominen lapsen silmiin tekee lapsesta vahvemman ja erilaisten LSD:ta 10 kertaa vahvempien hallusinaatiojuomien nauttiminen parantaa ihmiset sairauksista.

Tyoaikaani olen kuluttanut naputtelemalla tietokoneella tilastoja, olen aina nauttinut papereiden kanssa peuhaamisesta ja hankkeessa sita hommaa riittaa kuulemma kyllastymiseen asti. Lisaksi olen itsenaisesti opiskellut ecuadorilaista viittomakielta DVD:lta, Internetista ja sanakirjoista. Yhtalaisyyksia suomalaiseen viittomakieleen on todella vahan mutta loytyy useita samoja viittomia eri merkityksin. Esimerkiksi suomalaisen viittomakielen viittoma VALITETTAVASTI tarkoittaa takalaisella viittomakielella "por favor" (englanniksi "please", suomeksi "kiitos/ole hyva") ja svk KUKKA tarkoittaa taalla "valkoinen". Fonologisesti yksittainen viittoma puretaan taalla pienempiin osiin kuin suomalaisessa viittomakielessa: 1. Kasimuoto 2. Orientaatio 3. Artikulaatiopaikka 4. Liike 5. Taso 6. Kosketuspaikka ja 7. Non-manuaalinen komponentti. Viittomajarjestyksesta, aikamuodoista tai muusta kieliopista en osaa viela sanoa, parin viikon paasta pitaisi alkaa paakaupungissa ecuadorilaisen viittomakielen alkeiskurssi, jossa oppinen uutta ja kasvatan sisaisia tietojarjestelmiani.

Aloitin pitamaan koulutuksia intiaanikylien opettajille, puhua pulputan espanjaksi (kun en kicwaksi viela kykene) mita on viittomakieli, kuinka sita tuotetaan ja vastaanotetaan. Kerron sen murteista ja kansainvalisettomyydesta, hopotan kuurojen yhteisosta ja heidan kulttuuristaan, musiikista viittomakielella seka kuurojen urheilusta kansallisesti ja kansainvalisesti. Informoin opettajia tukiviittomista, niiden tarkoituksesta ja kaytosta erityisoppilaiden kanssa. Naytan videoita integraatiosta viittomakielella (ja espanjaksi puhuttuna seka tekstitettyna), espanjankielisia lauluja viitottuina seka Signmarkia espanjankielisin tekstityksin. Harjoitellaan yhdessa opettaja-oppilaideni kanssa sormiaakkoset (jotka ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta samat kuin Suomessa) seka sormittamaan oma nimi. Kaydaan numerot lapi 1-10 (jotka poikkeavat miltei taysin suomalaisen viittomakielen numeroista) ja opetellaan muutamia alkeisviittomia kuten BUENOS DÍAS (hyvaa huomenta), GRACIAS (kiitos), COMER (syoda), CASA (koti), AMOR (rakkaus), FÚTBOL (jalkapallo). Kaydaan myos lapi mista foneemeista yksittainen viittoma koostuu ja miten viittomia ja niiden liikeratoja luetaan oikein viittomakielen sanakirjasta.

Koulutuksissa on tukenani ja tulkkinani Hanna, joka tuntee jo opettajat ja puhuu erinomaista espanjaa ja kichwaa. Opettajat ovat aktiivisesti mukana koulutuksessa, haluavat oppia ja ovat kiinnostuneita. Osalla on hauska tapa toistaa perassa, mita kouluttaja sanoo ja onkin aikas hauskaa puhua yleisolle kuunnellen samalla kaikuna omat sanansa. Koulutuksen lopuksi opettajilta pyydetaan palaute ja tahan mennessa olen saanut hyvaa palautetta, opettajat ovat tykanneet koulutuksesta ja haluavat oppia pian lisaa. Ja sekos vasta tekee minut iloikseksi! Kyllapa voikin pieni ihminen tykata tyostaan ja elostaan!

Vierailimme Rolandon, Santiagon ja Hannan kanssa eraana torstaina Riobambassa tutustumassa Sokeiden Liittoon, heidan toimintaansa ja tiloihinsa. Paastyamme neljan tunnin ajomatkan jalkeen Riobamban laidalle, kysyimme liikennevaloissa vieressamme vihrean vaihtumista odottavalta moottoripyorapoliisilta tieta Sokeiden keskukselle. Jeppe taisi olla noussut oikealla jalalla punkasta aamulla, silla tama lahti opastamaan meidat maaranpaahamme sinisten poliisivalojen valkkyessa paastaen meidat perassaan lapi punaisten liikennevalojen ja yksisuuntaisten teiden, vastakkaiseen suuntaan tottakai. Perilla pomomme Rolando keskusteli Sokeain Liiton presidentin kanssa tulevaisuuden yhteistyokuvioista hyvin virallisin ottein. Tuonnempana pienen valipurtavan jalkeen paikallinen sokea mies piti meille esittelykierroksen talossa ja siella tyoskentelevat ihmiset kertoivat miten pistekirjoituskoneet toimivat ja esittelivat kirjapainokoneitansa. Paasin kokeilemaan pistekirjoitusta ja opettelemaan helmitaululla laskemista, melko fiksu mies ollut se Louis Braille!

Palatessamme Riobambasta jain kyydista Bañosin kohdalla moikkaamaan vanhoja kavereita. Bañosin vieressa seisoo jylha Tungurahua-tulivuori, joka parhaillaan purkautui vierailuni aikana. Laavaa en onnistunut nakemaan mutta sankkaa savua tuprusi vulkaanin uumenista kuin myrskypilvea. Vietin Bañosissa kaikenkaikkiaan kolme yota tanssien joka yo kavereideni kanssa mekkoni hiesta mariksi ja jalkapohjat helliksi. Paivisin tein toita kattoterassilla, vaelsin vuorilla ja juoksin kaupungin katuja ylosalas. Baños sijaitsee vuoristossa, joten ei tarvinnut montaa juoksuaskelta ottaa hengastyakseen ilman ollessa niin ohutta. Ecuadorissa oli parhaillaan kansallinen loma ja Baños on suosittu lomakohde niin paikallisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa, joten kaupunki oli ihmisia taynna viimeisista hotellihuonetta myoten.

Bañosista kasin matkustettiin kaverini Fernandon kera tunnin bussimatkan paahan Ambatoon hoitamaan asioita ja pistaydyttiin leffassa nauttimassa yhdysvaltalaisesta kulttuurielamyksesta, -ohjelmistossa pyori maailman typerin elokuva Spring Break. Samaisena perjantaipaivana oli Ecuador-Uruguay futispeli, jossa ratkesi tippuuko Ecuador maailmancupista vai ei. Koko Ecuador oli sekaisin ottelusta kuin suomalaislapset tietokonepeleista, vaki oli pukeutunut Ecuadorin pelipaitoihin ja Ecuadorin lipun varisiin korkeisiin hattuihin, kaduilla tehtiin kasvomaalauksina Ecuadorin lippuja poskiin ja pelia naytettiin pienimmassakin katukioskin televisiossa, ostoskeskuksissa ja busseissa. Olimme Fernandon kanssa parhaillaan kahvilla ostoskeskuksessa, kun Ecuador teki ensimmaisen ja ratkaisevan maalinsa, jolloin koko ostoskeskus raikasi ihmisten kirkuessa ilosta ja juostessa kaytavia ristiinrastiin ehtiakseen nahda maalin uusintana. Jalkapallo on Latinalaisessa Amerikassa elaman ja kuoleman kysymys, sen takia on aloitettu jopa maiden valisia sotia.

Perjantai-iltana eksyin ihastelemaan katusirkusta. Hetken aikaa naytosta tuijoteltuani tajusin taustamusiikin olevan suomalaista polkkaa! Innoissani jain odottamaan naytoksen loppua kuullakseni taustatarinan musiikille mutta jouduinkin tekemisiin sirkustaiteilijoiden kanssa jo aiemmin, silla kesken esityksen paatahti tuijotti minua tiukasti silmiin ja osoitti sormellaan kaiken latinokansan keskelle kohti minua ja kaski tulemaan estradille kanssaan. Hetkea myohemmin seisoin sirkuksen keskipisteessa silmat peitettyina veitsien vilahdellessa ohitseni edesta ja takaa! Kohta koko show oli jo ohitse ja autoin sirkustaiteilijoita keraamaan rekvisiitat kasaan ja porukalla hiluttiin kamat yhden tyypin kotiin. Jelppasin poikia laskemaan illan potin, jonka he sitten jakoivat reilusti keskenaan puoliksi, molemmille 20 dollaria. Taskut kolikoita taynna paatahti kuleksi kaupungin kadulla vierellani kun marssimme keskustaan perjantai-illan viettoon.

Vapaa-aikaa tulee kulutettua lukien, opiskellen ja tehden kasikoruja. Riippuen paivan ohjelmasta aamuisin ampaisen juoksulenkille silmat avattuani ja iltaisin kayn aerobicissa tai tanssimassa. Olen mukana paikallisessa perinnetanssiryhmassa opettelemassa Kichwa-tansseja, hauskaa on vaikkei lantioni viela keinukaan oikeassa rytmissa ;) Viikonloppuisin usein pakataan reput ja hurautetaan Andeilta valuvaan kylmaan jokeen vilvoittelemaan. Poistulomatkalla saatetaan napata tienposkessa seisoskeleva intiaanipoika auton lavalle nauttimaan sademetsan tuoksusta ja helletta viilentavasta viimasta.

Arki rullaa Ecuadorissa tasaisesti, aamupaivisin hikikarpalot otsalla paistatellaan paivantasaajan auringon alla ja iltapaivisin kirmataan kilpaa takapihalle noukkimaan pyykit kuivumasta pois rankkasateen alta. Eilen kaupunkiimme tuli vierailemaan tornado, joka kaatoi palmuja ja avokadopuita juurineen irti maasta, vei ihmisten taloista kattoja ja hajotti heiveroisia rakennuksia. Teita meni poikki ja halytysajoneuvojen pillit soivat ympari kaupunkia. Normaalisti iltapaivamyrskyt ovat rauhallisempia eika joka paiva valttamatta edes sada. Tanaan katkesi yllattaen vedentulo koko kaupungista ja vetta saadaa kuulemma seuraavan kerran vasta parin paivan paasta. No, mieluummin vesi kuin sahkot ja onneksi on joki vieressa!

Niin se elama vain muuttaa suuntaansa ja haaveet ottaa toteutuakseen kun heittaa itse ankkurin yli laidan ja kaantaa ruoria omin pikku katosin. Pari vuotta sitten etsin itselleni omistusasuntoa Jyvaskylan keskustasta kayden kokopaivatoissa vakituisessa tyosuhteessa ja kulautin aamuisin Mocca Masterini keittaman kahvin Iittalan mukista pohtien, mita terveellista ruokaa laitan illalla ja milloin ehtisin katsastaa autoni. Murehdin rumia talvisaappaitani ja hiusteni juurikasvua seka podin huonoa omatuntoa, kun jatin treenit valiin pikku flunssan vuoksi. Nykyaan kuppini palvelee Seijaa, autoni iskaa ja asuntoni uusia asukkaita. Kaikki mita tarvitsen kulkee rinkassani, olen koditon ja vapaa niin sielullisesti kuin ruumiillisesti - elaman yllatyksellisyys nayttaytyy, jos et koskaan matkusta paatepysakille asti.

Tsemppia lumen keskelle, kohta on jo joulu ja sit alkaakin paiva taas siella taas pidentya!

Xylitol-purkat ja salmiakit tulivat perille, kiitos rakkaat!

-Em