Miksi meillä on aina kiire? Aina on hötke töihin, kauppaan, salille, nukkumaan ja ennenkaikkea aina on kiire kotiin! Toimistolla tuijotetaan minuuttiviisaria ja kilpaa etsitään takkia naulakosta; punttiksella toivotaan saliohjelman loppumista, että päästään avaamaan kotiovi; lenkillä tuijotetaan vuorotellen sykemittaria ja kotitaloa järven toiselta puolelta ja toivotaan jo olevamme sen sisällä. Toki joskus lapset odottavat nälkäisenä iltapalaa tai koira tarpeilleen pääsyä mutta miksi sama kiireentuntu jatkuu vaikkei kotona odota ketään, vaimo on lapsien kanssa tai poikakaveri jo lenkittänyt haukun?
Helmikuussa 2013 laitoin asuntoni Jyväskylän keskustassa eteenpäin ja muutin vuosimallia 1992 olevaan Nissan Sunnyyni. Autossa kulki kaikki tarpeellinen: yhden hengen patja, peitto+tyyny lakanoineen, muutama astia, urheilukassi, kumisaappaat, työvaatteet ja -välineet, kalenteri, tanssikengät, hygieniapussukka meikkeineen, pyykin- ja astianpesuainetta sekä tietokone. Öitä en autossani nukkunut vaan sain onnekseni aina painaa pääni tyynyyn sisätiloissa. Noin viikon välein vaihdoin majapaikkaani, ystävät majoittivat minua vierashuoneissaan, toimin koiravahtina emännän ollessa työmatkalla, asutin tyhjiä asuntoja asukkaiden lomaillessa muualla ja toimin poikamiesboxien sisäkkönä - siivosin ja kokkasin. Btw, kotitöiden tekeminen toisen kotona oli paljon mielekkäämpää kuin omien nurkkien puunaaminen.
Asunnottomien kuukausien aikana havaitsin kadottaneeni kiireen elämästäni. Saatoin viettää kuntosalilla tunteja, sillä ei enää ollutkaan hätä päästä kotiin. Saatoin lenkkeillä koko päivän pitkin polkuja ja pientareita ilman kiirettä mihinkään. Muut katosivat toimistolta kellon napsahtaessa neljään, minä jäin vielä hoitamaan keskeneräisen asiani loppuun, ehkä vielä senkin jälkeen. Vapauden tunne rinnassa oli valtava enkä halua sitä sieltä koskaan kadottaa! Tuntiessamme kiireen rinnassamme pysähdytään hetkeksi ja mietitään uudelleen: onko kiireemme todellinen vai olemmeko itse sen luoneet itsellemme.
Emmi.
Tunnisteet: kiire, kiireen poistaminen, pysähtyminen, tämä hetki, kiireetön elämä, hidas elämä, tyyni arki, asunnottomuus, säästäminen, kodittomuus, autossa asuminen
Ihastutetaan, vihastutetaan ja sovitaan, jookoskookospähkinä!
perjantai 15. toukokuuta 2015
Elämä vie mennessään, menkäämme mukana!
Heippa hei!
Projektit Ometepe-saarella ja vapaaehtoistyöt viidakossa saatiin onnellisesti päätökseen viime vuonna. Tätä nykyä saaren kahvila rullaa ja tuo toimeentuloa köyhälle nicaragualaisperheelle. Ecuadorissa Amazonia-viidakossa Suomen Vapaakirkon ja Ulkoministeriön kehitysyhteistyöhanke on päättynyt ja viidakkokoulujen erityisopettajat jatkavat opetusta hankkeesta saamiensa oppien ja työvälineiden avulla. Minä lensin Ecuadorista Ometepelle jälleen kevättalvella 2014 ja sieltä pohjolaan myöhemmin samaisena vuotena.
Ennen maailmalle lähtöäni keväällä 2013 totesin lähipiirille, että tulen takaisin Suomeen joko hammaslääkäriin tai synnyttämään ja jos tulen, tuon mukanani köyhän latinomiehen. Yritän olla aina sanojeni mittainen nainen mutta hammaslääkärissä kävin kyllä jo Ecuadorissa ;)
Elämälleni olen löytänyt nyt montakin tarkoitusta ja niistä ihmeellisin nukkuu nyt makuuhuoneessa potien vauvarokkoa. Arki, vaatekoko ja ajatusmaailma on heittänyt kärrynpyörää ja nuppi on täynnä uusia ideoita!
Ulkoilkaa ystävät hyvät, luonto on nyt kauneimmillaan eivätkä itikat vielä tee seuraa!
-Emmi Lemmetty-Garcia
Pieksämäki
Projektit Ometepe-saarella ja vapaaehtoistyöt viidakossa saatiin onnellisesti päätökseen viime vuonna. Tätä nykyä saaren kahvila rullaa ja tuo toimeentuloa köyhälle nicaragualaisperheelle. Ecuadorissa Amazonia-viidakossa Suomen Vapaakirkon ja Ulkoministeriön kehitysyhteistyöhanke on päättynyt ja viidakkokoulujen erityisopettajat jatkavat opetusta hankkeesta saamiensa oppien ja työvälineiden avulla. Minä lensin Ecuadorista Ometepelle jälleen kevättalvella 2014 ja sieltä pohjolaan myöhemmin samaisena vuotena.
Ennen maailmalle lähtöäni keväällä 2013 totesin lähipiirille, että tulen takaisin Suomeen joko hammaslääkäriin tai synnyttämään ja jos tulen, tuon mukanani köyhän latinomiehen. Yritän olla aina sanojeni mittainen nainen mutta hammaslääkärissä kävin kyllä jo Ecuadorissa ;)
Elämälleni olen löytänyt nyt montakin tarkoitusta ja niistä ihmeellisin nukkuu nyt makuuhuoneessa potien vauvarokkoa. Arki, vaatekoko ja ajatusmaailma on heittänyt kärrynpyörää ja nuppi on täynnä uusia ideoita!
Ulkoilkaa ystävät hyvät, luonto on nyt kauneimmillaan eivätkä itikat vielä tee seuraa!
-Emmi Lemmetty-Garcia
Pieksämäki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)