Maailman pelastusta - pala palalta

Buenas tardes con todos,

Pian herää henkiin projektimme Ometepe-saarella! Koko maailmaa ei voi pelastaa mutta vähintä mitä voimme tehdä on edes yrittää. Siksi torstaina 12.12. palaan Nicaraguaan Ometepe-saarelle perheen luokse, johon tutustuin siellä reppureissatessani viime kesänä. Ystävällisten sielujen, perheeni, ystävieni ja jopa tuntemattomienkin jalolla avustuksella parannamme saarella asuvan suurperheen elämänlaatua ja huonoa taloudellista tilannetta rakentamalla uuden katon heidän pieneen kahvilaansa, laajentamalla sen valikoimaa ja jäljellä olevasta rahatilanteesta riippuen hankkimalla heille puuttuvia mutta tärkeitä tavaroita - ruokailuvälineitä, vedensuodatin, uusi sanko pesupaikalle, lamppu kammariin, lääkkeitä, kaasuliesi, vihkoja lapsille, kenkiä...

Laitan projektin etenemisestä tietoa blogiin ja kuvia, kunhan saan käsiini tietokoneen sekä toimivan verkon. Kiitos kaikille minua projektissa tukeneille, teillä on hyvä sydän! Jos joku on halukas vielä ojentamaan auttavan kätensä, laitathan minulle facebookkiin yksityistä viestiä tai sähköpostia osoitteeseen emmi_lemmetty@hotmail.com.

Näin teemme yhdessä maailmasta hiukan paremman paikan elää, hyvä me!

-Emmi


Tässä vielä tietoa Ometepe-saaren projektista:

"Matkani varrella Nicaraguassa, saarella nimeltä Ometepe, tapahtui jotain uskomattoman ihanaa. Tutustuin sattumalta kadulla paikalliseen suurperheeseen, joka kutsui minut myöhemmin asumaan luokseen. Perheessä vallitseva lämpö oli käsinkosketeltavaa ja tunsin suurta luottamusta heihin heti ensitapaamisestamme lähtien. Tein elämäni parhaan päätöksen ja hyväksyin kutsun, sillä hetket heidän kanssaan oli hienointa aikaa elontielläni koskaan.

Elämä perheen keskuudessa oli kuin taianomaista, silla en ollut koskaan tuntenut oloani niin rakastetuksi ja tervetulleeksi kuin heidän kanssaan. Samaan aikaan kuitenkin sydäntäni särki nähdä, kuinka köyhästi perhe meni eteenpäin. Kaiken kaikkiaan lapsia oli 16, joista osalla oli jo puolisot ja jälkikasvua. Lisäksi ns. talossa majaili milloin serkkuja, milloin lankoja ja kavereitakin, sillä kaikki olivat aina tervetulleita. Kotonaan heillä ei ollut vessaa, vain huussi, jonne mennessa piti väistella piikkilanka-aitoja ja lehmänlantakasoja. Peseytyminen tapahtui verhon takana heitellen kuupalla kylmää vettä ämparistä niskaan. Saippualla pestiin niin talo, vaatteet kuin hiuksetkin. Paidat käytettiin molemmin puolin eikä ollut omia vaatteita vaan kaikki olivat yhteisessä käytössä. Autoin perhettä minkä pystyin, työskentelin heidän kanssaan pelloilla tulivuoren rinteillä, autoin kotona, ostin ruokaa ja tavaroita mitä tarvitsivat sekä lannoitetta pelloille.

Perheellä on pieni kahvila, josta turistit voivat ostaa ruokaa (1,35e/annos) tai pieniä päivittäistavaroita, kuten vettä, keksiä, saippuaa, hammastahnaa jne. Tällä hetkellä asiakaspaikkoja on niukasti, koska kahvilassa on vain kaksi muovista puutarhapöytää. Pääasiassa perhe elää kahvilan tuotoilla, sillä plantaasit tuottavat kahvilaakin vähemmän ja sato on riippuvainen säästä ja joskus valmiit hedelmät myös varastetaan yöaikaan.
Suru oli suuri, kun lähdönhetki perheestä vihdoin koitti ja he kutsuivat minut viettämään kanssaan joulua. Haluan ilman muuta mennä ja lauttani saapunee saarelle 13.12.13. Haluaisin auttaa perhettä lisää ja siksi keksinkin aloittaa pienen projektin. Monet ihmiset laittavat rahaa erilaisiin hyväntekeväisyyssäätiöihin tietämättä kuitenkaan, mihin rahat loppupeleissä menevät ja mitä niillä on saatu aikaan. Tavoitteeni on saada kerättyä vähän varoja, jotta voimme yhdessä auttaa köyhää suurperhettä saarella. Kaikki varat menevat ilman välikäsiä perheen hyväksi ja otan projektin eri vaiheista kuvia julkaisten ne blogissani (www.elamalletarkoitus.blogspot.com).

Projektini päätavoite on kunnostaa kahvilan rikkinäinen katto ja mahdollisesti myös laajentaa sekä itse rakennusta että kioskin valikoimaa vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeita. Tällä tavoin perheen tulot tulevaisuutta kohden kasvavat ja he saavat mahdollisuuden parempaan elintasoon seka varoja mm. hammashoitoon ja lasten koulutukseen. Menen perheen tykö joulukuussa kuukaudeksi ja päästyäni perille laitan rakennusprojektin käyntiin. Tammikuussa palaan vapaaehtoistöihini Ecuadorin sademetsään mutta ennen sitä yritän saada projektini Nicaraguassa päätökseen."