Terveiset Guatemalasta¡
Ensimmaiset rajanylitykset takana, en onneksi kohdannut problemia. Vaikka en kovin Playa Del Carmeniin tykastynytkaan, harmitti sielta silti kaikota juuri, kun paasin kivasti sisaan paikallisiin tanssipiireihin ja sain kutsuja heidan tanssikouluihin, salsajuhliin ja -matkoille. Perjantaina kavinkin yhdella bachata-tunnilla paikallisten tanssijoiden kanssa, jonka jalkeen jaatiin studiolle viela pistamaan jalalla koreasti ja myohemmin suunnattiin porukalla paikallisten suosimaan salsa-yokerhoon. Oli tosi upea paikka, paikalla oli esiintymassa kaksi livebandia, jotka vaihtoivat esiintymisvuoroa tunnin valein; salsa soi siis taukoamatta¡ Sain tanssia jalkani kipeiksi tanssigurujen parina, vitsit etta oli kivaa¡¡ Saan latinalaisten paritanssien tanssimisesta samanlaisia fiiliksia kuin rakastumisesta, edellinen mahtava tanssi-ilta tupsahtelee seuraavina paivina mieleeni jatkuvasti kuin uusi ihastus, astelen hymy korvissa pitkin katuja ja maailma nayttaa vaaleanpunaiselta.
Lauantaina nukuin pitkaan ja lahdin rannalle lepuuttamaan kipeita koipiani. Yritin vain maata hiekalla ja antaa auringon kasvattaa ihoni syopariskia mutta eihan siita mitaan tullut, levoton sieluni kaipaa toimintaa¡ Sita sain hetkeksi katsoessani taivaalle ja huomatessani armeijan lentokoneiden lentavan muodostelmassa kuin elokuvissa ikaan. Vedessa viihdyin paremmin ja siella vietinkin aikaa leikkien isojen aaltojen kanssa. Illemmalla pakkasin rinkkani ja lahdin etsimaan ruokapaikkaa turistikadulta. Selassa matkaava rinkkani aiheutti mielenkiintoisen ilmion ravintoloiden sisaanheittajissa ja katumyyjissa, yhta-akkia kukaan ei enaa sanonutkaan minulle mitaan eika yrittanyt saada putiikkiinsa ostoksille. Painvastoin, kun kysyin yhdesta ravintolasta langatonta Internet-verkkoa, kaskivat menna Internet-kahvilaan kulman taakse¡ Taidan alkaa kulkemaan useammin rinkan kera. Lopulta menin sivukujalle pieneen katukeittioon tacoille. Paatokseni ilmeni kohta vallan mainioksi, silla vaikka ravintolassa ei ollut Wifia, sain kayttaa omistajan kodin Wifia, tama kun sattui asumaan ravintolansa ylakerrassa. Lisaksi samainen henkilo tarjosi minulle jalkiruoan ilmaiseksi ja istui poytaseurakseni kosimaan, johon vastasin valitetavasti olevani juuri lahdossa pois maasta mutta lupasin ottaa yhteytta jos viela palaan Playalle;)
Bussi lahti kohti Chetumalia klo. 00.25. Onneksi kyydissa ei ollut paljoa populaa ja sain uinua kahdella penkilla koko matkan. Aamulla vaihdoin Chetumalissa bussia ja lahdettiin ajelemaan Belizeen. Kyydissa oli minun lisakseni australialainen pariskunta ja englantilainen poika, joiden kanssa hopotellessa matka eteni rattoisasti. Belize naytti tosi mielenkiintoiselta maalta, sinne varmasti viela joskus matkaan¡ Se on aikoinaan ollut englannin siirtomaa, joten siella puhutaan paasiassa englantia. Vaesto on tullut suurimmaksi osaksi Karibialta eli suurinosa on mustia rastafareja. Pysahdyttiin Belize Cityssa, jossa aikani kuluksi jutustelin paikallisen oppaan kanssa. Mies oli kovin ihmeissaan kertoessani etten polta pilvea enka edes tupakoi¡
Iltapaivalla paastiin vihdoin perille. Nyt majailen Guatemalassa pienella saarella nimelta Flores, keskella jattisuurta jarvea. Bussin pysahdyttya ja heitettyani romppeeni hostelliin lahdin ihailemaan kaunista ymparistoa. Hetken aikaa kaveltyani satamassa taakseni ilmestyi mies, joka tarrautui kasivarteeni kiinni. Kello oli siis noin 17 iltapaivalla ja ymparilla oli ihmisia¡ En tieda mita tyyppi halusi mutta toistelin vain no no no ja yritin pyristella otteesta irti mutta mies takertui tiukemmin ja tuli koko ajan lahemmaksi. Onneksi ohikulkevan autonkuljettaja naki tilanteen ja painoi torvea, jolloin mies irroitti otteensa minusta. Lahdin heti kavelemaan pois mutta jonkun aikaa kaveltyani tajusin saman miehen seuraavan minua. Pakenin yhteen kauppaan ja huomasin miehen jaavan kaupan ulkopuolelle odottamaan. Kerroin asiasta kaupan myyjille, jotka soittivat paikalle poliisit. Mies ulkona hoksasi virkavallan olevan tulossa ja katosi. Taytyy myontaa, etta vahan kuumotti mutta onneksi mitaan pahempaa ei sattunut. Tervetuloa Guatemalaan¡
Illalla buukkasin maanantaille reissun Tikaliin Maya-raunioita tutkimaan. Lahto oli jo klo. 4.30 aamuyolla, joten paasimme muiden turistien kanssa ihailemaan sademetsan siimeksesta avautuvia korkeita temppeleita aamuauringon noustessa. Vaelsimme Unescon kansallispuistossa 6 tuntia, kiipesimme tuhansia vuosia vanhoille Maya-temppeleille ja kuuntelimme oppaan tarinoita Maya-kulttuurista. Fiksuja ihmisia ne intiaanit ovat olleet¡ Joka ikisen kivipatsaan ja temppelin sijainti on tarkkaan suunniteltu ja laskelmoitu, silla niiden ja auringon avulla on laskettu paivat, viikot, kuukaudet ja vuodenajat. Lisaksi kaikuja ja erilaisia aania hyvaksikayttaen on maaritelty mm. sijanteja. Kivipaaleihin on kirjoitettu asioita muistiin ja niita on varitetty eri merkityksin, varit punainen, sininen, keltainen on saatu puista. Temppeleissa on asuttu ja harjoitettu erilaisia rituaaleja, kuten elain- ja ihmisuhrimenoja. Tikal on kokonainen muinainen Maya-valtakunta, jossa on asunut kymmenia tuhansia intiaaneja eika kukaan tieda, miksi se aikoinaan hylattiin. Rauniokaupungissa paasin myos tekemaan tuttavuutta paikallisen elaimiston kanssa, silmiini osui mm. Nokkakarhuja, Villikauriita, Tarantelloja, Hepokatteja, Hamahakkiapinoita ja kuulin Molyapinoiden naurua puiden lehvastossa. Jututin myos puiston ulkoalueiden hoitajaa, guatemalalaista papparaista, joka tuli kovin onnelliseksi keskustelustamme. Kuulemma turistit eivat normaalisti edes tervehdi ja han niin mielellaan vaihtaisi ihmisten kanssa sanasen silloin talloin :/
Matkaan lahtiessani kuvittelin olevani hyvin valmistautunut kaikkeen mutta tajusin perjantaina unohtaneeni yhden melko tarkean jutun. Olen matkustellut paljon mutta hyvin harvoin joutunut vaihtamaan rahaa, yleensa olen nostanut suoraan automaatista paikallista valuuttaa. Perjantaina kuitenkin jouduin rahanvaihtohommiin Mexicossa ja iskin rahani katuvaihtokojun tiskiin. Henkilo lasin toisella puolella kirjoitti numeron taskulaskimeen ja naytti lukemaa minulle. Ohikulkevan hetken ajan meinasin alkaa tinkia kurssia paremmaksi itselleni mutta sitten tajusin, ettei minulla ole harmainta hajuakaan pitkaako lukemaa hilata ylos vai alas ja kuinka paljon¡ Taytynee konsultoida rakasta pankissa tyoskentelevaa siskoa asiasta, heh¡ Voin rehellisesti myontaa etten ole ekonomi eika totta puhuen kauppatieteet edes kovin paljon mielenkiintoani herata. Mita enemman maailmaa kierran, ihmisiin tutustun ja opin elamasta sita varmemmaksi tulen siita, etta raha aiheuttaa ihmisille enemman mielipahaa kuin onnellisuutta. Tiedan monta muuta tarkeampaa asiaa mita tavoitella elamassa kuin kuin mahdollisimman suuri lukema pankkitililla.
Huomenna matka taas jatkuu, aamulla on kimpsut ja kampsut oltava kasassa klo. 8.00. On taas vahan haikea fiilis, kun ehdin jo tutustua taalla mukaviin tyyppeihin ja mielellani viettaisin heidan kanssaan enemman aikaa. Rinkka painaa talla hetkella aivan liikaa, hyva kun jaksan sen selkaani nostaa. Tavoitteenani onkin nyt loytaa vahaosaisia paikallisia ja lahjoittaa heille osa vaatteistani ja tavaroistani.
Mukavaa viikkoa kaikille¡ Toivottavasti vieraskielisten lukijoiden kaannosohjelmat toimivat hyvin :)
Take care,
Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti