Vuosia mielessa siintanyt unelmani toteutui vihdoin ja viimein, suoritin PADI Open Water - laitesukelluskurssin ja olen nyt pateva sukeltamaan ympari maapallon! Sukeltaminen oli yhta mahtavaa kuin olin ajatellutkin sen aina olevan, ehka jopa hitusen hienompaa:) Ihana rauha, ihana hiljaisuus -vain mina, vedenalainen elaimisto koralleineen ja ylhaalla kimalteleva pinta. Sukeltaminen kuplien seassa saa aikaan meditatiivisen olotilan, mieli tyhjentyy ja voi vain nauttia hetkesta ja ymparoivasta kauneudesta. Hondurasissa sijaitsee maapallon toiseksi suurin kuvankaunis koralliriutta, joka ulottuu Mexicosta Belizen ja Guatemalan kautta Hondurasiin saakka, yhteensa 1 000 km!
Synttareitten jalkeisena paivana saavuin hulvattomien ruotsalaispoikain kera Utilalle lautalla ja majoituttiin hostelliin meren rannalle. Tarkoituksenani oli aloittaa samaisessa hostellissa lauantaina laitesukelluskurssi mutta perjantaina seurasin sivusta muiden sukellusteoriatuntia ja katselin aamu-uinnillani kun porukka haipyi veneella merelle tankkeineen. Ryhmat oli tosi isoja ja samaan veneeseen ahtautui parikymmenta tyyppia. Hostelli oli myos huge, paljon Pohjois-Amerikkalaisia turisteja, henkilokunta koostui paaosin myos jenkeista, ravintolassa oli tyyriit sapuskat ja meno keskittyi iltaisin biletykseen. Ei tuntunut mun paikalta ja niinpa perjantaina kaytyani aamulla joogatunnilla (jota vetaa venezuelalainen huipputaitava joogi) ja joogatoverin kans power-smoothieilla tein saaren sukelluskeskuksiin pikku kyselykierroksen ja paadyin viela samaisena paivana aloittamaan sukelluksen teoriaopinnot Paradise Divers -nimisessa merenranta lodgessa. Kamelin selan katkaisi lopulta sukelluskeskuksen hyva sijainti, sukelluskurssin edullisuus ja ikioma yksityissukellusopettaja. Hostellissa ei ollut paljon muita asukkaita lisakseni, espanjalaisia kourallinen plus yksi sveitsilainen, yksi ranskalainen, yksi chilelainen ja yksi mexicolainen. Kaikki puhuivat espanjaa ja mikas sen mukavempaa!
Hassua ajatella miten elama muuttuu ja miten paljon voikaan itse vaikuttaa oman polun kulkusuuntaan. Reilu vuosi sitten en puhunut halaistua sanaa espanjaa, en edes tiennyt mihin kohtaan piti raapustaa oma nimi kun espanjan kielikoulussa lahtotasotestin nenani eteen lykkasivat. Nyt tulkkaan guatemalalaisen oppaan puheita espanjasta englanniksi jenkkituristeille ja pohdin elamantarkoitusta espanjaksi yhdessa madridilaisten matkalaisten kera. Vuosi sitten aloittelin salsatunteja Ecuadorissa ja nyt tanssin jopa keskella katua vaikka yksin kuullessani tanssirytmeja ja vedan salsa/bachatatunteja paikallisille latinoille ja turisteille. Suurinosa asioista elontiella on kiinni halusta ja halu on kiinni sisaisesta tahdosta toteuttaa halut. Kun on riittavasti intohimoa siihen mita tekee, pystyy kehittymaan hurjaa vauhtia kohti hyvia tuloksia ja mika sen sielua ravitsevampaa kuin huomata parjaavansa ja saavuttavan nain rutkasti lisaa onnenhetkia elonpaiviin!
Reilun viikon olen nyt Paradise Divers lodgessa majaillut, sain kurssini kunnialla paatokseen ja sen jalkeen sukellellut huvikseni muiden mukana. Seuraavaksi aion suorittaa sukellusurallani Advance Open Water - lisenssin, johon kuuluu mm. sukelluksia 30 metriin ja pimeasukellus taskulamppujen valossa. Advance odottakoon minua seuraavassa viela tuntemattomassa sukelluskohteessani! Merenalainen maailma tuntui alusta alkaen omalta, vesi elementtina on aina ollut lahella sydantani ja olen hyva uimari. Uimista voisi jatkaa loputtomiin, en ole viela koskaan kohdannut hetkea, jossa voimani ehtyvat kesken uinnin. Viime joulukuussa testasin uimahallissa milloin raja tulee vastaan mutta 4 800 metrin kohdalla valot sammui altaasta merkkina lahestyvasta sulkemisajasta ja jouduin pikaisesti pomppaamaan ylos altaasta ehtiakseni viela saunomaan. Myos sukeltaminen tuntuu helpolta, vedessa on helppo liikkua ja omalla hengityksella voi vaikuttaa paljon kelluvuuteen. Kaytan sukeltaessani tosi vahan happea, jopa paljon vahemman kuin sukellusopettajani ja siksi sainkin kayttaa pienempia happisailioita. Ikavin osuus sukelluksessa ainakin minun kohdallani on veteen asteleleminen veneesta ja varsinkin sielta nouseminen tikkaita pitkin kaikkine varusteineni, silla jo pelkka normaalikokoinen tankki selassa painaa noin puolet omasta elopainostani.
Hondurasissa on maailman halvimmat sukelluskurssit, omani maksoi 180e, sisaltaen 5 yon majoituksen. Samainen kurssi Suomessa maksaa noin 400e. Myonnettakoon, etta kurssin laatu ei valttamatta ylla Suomen tasolle mutta kaiken tarpeellisen opin ja hengissa sukelluksista selvisin. Teoriaopinnot kasittivat 4 videota, joiden perusteella vastasin monisteella esitettyihin kysymyksiin. Kaytiin kysymykset sukellusopettajan kanssa myohemmin lapi ja han kertoi miten taulukon avulla lasketaan syvyyksia, uppeluksissa- ja pinnallaoloaikoja. Lopuksi han iski paattokokeen eteeni ja lahti itse sukeltamaan. Minulla olisi ollut taydelliset apajat luntata kaikki tieto vieressa olevista muistiinpanoistani, Internetista tai kirjoista mutta hyvan scandinaavisen kasvatuksen ansiosta tein kokeen tunnollisesti ilman apuja ja sain tulokseksi 46/50 eli lapi meni! (75% vastauksista oltava oikein) Oppikirjaan minun ei tarvinnut kajota kertaakaan koko kurssin aikana. Lapaistyani kurssin sukellusmeininki muuttui kuin ruotsin kieliopinnot Suomessa: viimeisen kokeen jalkeen formatoidaan aivot koko kielesta. Esimerkkina lahdettiin porukalla sukeltamaan kauemmaksi saaren pohjoisosaan. Olin ainoa, jolla oli vain Open Water patevyys eli lupa sukeltaa vain 18 metriin kun muilla vahintaan 30 metriin. Niinpa mexicolainen sukellusparini kehotuksesta sukelsin muiden mukana 35 metriin ilman ongelmia ja oli huippua! Kurssilla opituilla aika/syvyyslaskuilla ja ennen veteenpudottautumista viime hetkella tehtavilla pari-checkkauksilla sai heittaa vesilintua niin kauas kun jaksaa. Lisaksi tyypit sukeltaa yksin ja miltei poikkeuksetta marijuahan vaikutuksen alaisena, niin turistit, paikalliset kuin sukellusopetkin.
Viikko Hondurasissa kului nopeasti sukellellen, joogaten ja saareen tutustuen, huomenna jalleen on aika vaihtaa maisemaa. Maaranpaani on vihdoin Nicaragua, jota olen odottanut eniten koko Vali-Amerikassa ja josta olen yhta innoissani kuin lapsena Kontulaan lahdosta:)
Rentouttavaa viikonloppua Suomeen!
Turtle Princessa Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti